Verotarkastus on perusteellisin verovalvonnan muoto, joka koskee yksittäistä asiakasta. Verotarkastuksessa selvitetään, onko Verohallinnolle annettu oikeat ja riittävät tiedot, jotta verotus voidaan toimittaa lainmukaisesti ja asiakkaan velvollisuus maksaa veroa täyttyy.
Vaikka verotarkastuksilla halutaan estää verotukseen liittyvät virheet ja väärinkäytökset, verotarkastuksessa asiakas saa myös neuvoja ja ohjausta. Yksi tavoite verotarkastuksissa on , että asiakkaat osaavat hoitaa veroasiansa mahdollisimman hyvin. Verohallinto oikaisee verotuksen virheitä myös verovelvollisten eduksi.
Monet verotarkastuksessa moitittavat asiat voidaan välttää, kun perusasiat ovat kunnossa. Verotarkastuksen lähtökohtana on luotettava kirjanpito, koska verotus johdetaan kirjanpidosta. Vaikka kirjanpidosta huolehtisi ulkopuolinen palveluntarjoaja, tarvitaan myös yrityksen ja yrittäjän omaa huolellisuutta ja ymmärrystä siitä, mitä saa ja mitä ei saa tehdä, jotta lopputulos antaa kokonaisuudessaan luotettavan kuvan.
Jos yrityksellä on käytössä käteiskassa, tulisi se täsmäyttää joka päivä ja näin varmistaa kassan oikeellisuus. Pankkitilin tiliotteesta huolehtii pankki, mutta kassan oikeellisuudesta yrittäjä itse. Sitä on käytännössä hankala ulkoistaa, vaikka tilitoimisto tietoa tarvitseekin varmistaakseen luotettavan kirjanpidon.
Tositteeksi ei kelpaa mikä tahansa paperi. Menotositteella meno tositetaan kirjanpidossa ja verotuksessa. Virheet liittyvät usein vaillinaisiin matka- tai kululaskuihin. Tyypillinen tilanne voi koitua vaikkapa siitä, että yrittäjä maksaa itselleen tai työntekijälleen verovapaita korvauksia kustannuksista, vaikka verovapauden edellytykset eivät ole täyttyneet.
Sekä kirjanpidossa että verotuksessa voi olla vain yrityksen omia tositteita. Jos yrittäjällä on useita yrityksiä, ei se yhtiö, johon lasku tulee, saa välttämättä tuon tositteen perusteella tehdä vähennystä, jos kyseinen liiketapahtuma ei liity laskun vastaanottaneelle yhtiölle. Edellä mainitun ohella samaan sarjaan kuuluvat myös esimerkiksi yrittäjän yksityiset menot eli niihin liittyviä tositteita ei yhtiön kirjanpidossa voi olla eikä niitä luonnollisesti voida myöskään katsoa verotuksessa yrityksen menoiksi.