Henkilökuntaetujen verovapaudesta säädetään TVL 69 §:ssä. Säännöksen edellytykset täyttävät henkilökuntaedut eivät ole saajalleen veronlaista palkka- tai eläketuloa, jos niitä ei ole annettu rahapalkan sijaan vastikkeena palkansaajan tekemästä työstä, ja jos tuloverolaissa säädetystä ei muutoin muuta johdu. Säännöksen tarkoituksena on ilmaista lakiin otettuna keskeisten henkilökuntaetujen verotus- ja oikeuskäytäntö sekä selkiyttää arviointia siitä, millaisia henkilökuntaetuja voidaan pitää verovapaina ja millaisia veronalaisina. Verovapauden perusteena on, että etuuksia ei niiden sosiaalisesta luonteesta tai vähäisestä määrästä johtuen pidetä työstä, tehtävästä tai palveluksesta saatuna vastikkeena.
Työnantajan kannalta henkilökuntaedun antamisen tarkoituksena on usein välittää positiivista työnantajakuvaa tai välillisesti edistää työn tekemistä esimerkiksi ylläpitämällä työntekijöiden työkykyä tai -motivaatiota.
Henkilökuntaetuja tarjotaan yleensä tasapuolisesti kaikille työntekijöille. Työntekijä voi kuitenkin itse päättää, käyttääkö hän etua vai ei. Vakiintuneeksi käytännöksi muodostuneita henkilökuntaetuja lukuun ottamatta ne eivät yleensä ole osa työntekijän työsuhteen ehtoja, vaan työnantaja voi vapaasti päättää henkilökuntaetujen tarjoamisesta tai poistamisesta.
Esimerkki: Yrityksen palveluksessa työskentelee kuusi työntekijää sekä toimitusjohtaja. Toimitusjohtaja on ainoa, joka harrastaa purjehdusta. Yritys järjestää virkistystoimintana koko henkilökunnalleen purjehduskilpailuun osallistumisen siten, että retkelle osallistuminen edellyttää aiempaa merkittävää purjehduskokemusta.
Etu ei ole verovapaa, koska se tarjotaan sellaisin ehdoin, että koko henkilökunnalla ei ole tosiasiallista mahdollisuutta edun saamiseen. Edun tarjoamisen ilmeisenä tarkoituksena voidaan pitää toimitusjohtajan palkitsemista.
Henkilökuntaetu on siis eri kuin luontoisetu. Verotuksessa luontoisedulla tarkoitetaan työsuhteen perusteella työnantajalta muuna kuin rahana työstä saatavaa palkkaa. Luontoisedut ovat tyypillisesti osa työsuhteen ehtoja.
Työntekijän verotuksessa henkilökuntaetu voi olla joko kokonaan verovapaa etu, osittain verovapaa etu tai kokonaan veronalainen etu.
Veronalaiseksi tuloksi ei katsota koko henkilökunnan saamaa tavanomaista ja kohtuullista:
1. etua työnantajan järjestämästä terveydenhuollosta, lukuun ottamatta työnantajan työntekijälle suorittamaa korvausta terveydenhuollosta tai sairaudesta johtuvista kustannuksista
2. henkilökunta-alennusta työnantajan tuottamista tai kaupan pitämistä tavaroista tai palveluksista
3. merkkipäivälahjaa tai vähäistä muuta lahjaa, joka on saatu muuna kuin rahana tai siihen verrattavana suorituksena
4. etua työnantajan järjestämästä virkistys- tai harrastustoiminnasta
5. etua työnantajan järjestämästä yhteiskuljetuksesta asunnon ja työpaikan välisillä matkoilla.
Työntekijälle yksilöllisesti annettuja verovapaita etuja ovat:
• toimialalla tavanomainen ja kohtuullinen etu, jonka liikenteenharjoittajan palveluksessa tai tämän palveluksesta eläkkeellä oleva verovelvollinen saa työnantajalta matkaan oikeuttavana vapaa- tai alennuslippuna
• työnantajan tilapäisesti järjestämä sairaan lapsen hoito ajalta, jona työntekijällä olisi oikeus hoitovapaaseen täysin palkkaeduin
• työntekijän työkäyttöä varten järjestetyn tietoliikenneyhteyden yksityiskäyttö
Eräitä henkilökuntaetuja voidaan käyttää niin sanotulla kohdennetulla maksuvälineellä. Kohdennettuja maksuvälineitä on käsitelty tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Luontois- ja henkilökuntaetujen hankkiminen kohdennetuilla maksuvälineillä.
Lisätietoja: Hallintopäällikkö Tarja Lounasvaara, Talous- ja palkkahallinnon, erityisasiantuntija, KLT, puh. 02 6305 312, tarja.lounasvaara(a)econia.com
