Näin mitoitat poistot kirjanpidossa ja verotuksessa järkevästi

Poistot ovat yrityksen taloudenhallinnassa keskeinen työkalu. Niiden avulla jaetaan pitkäikäisten käyttöomaisuushyödykkeiden, kuten koneiden, rakennusten ja kaluston, hankintameno usealle tilikaudelle. Näin menot kohdistuvat niille vuosille, jolloin hyödyke tuottaa tuloa, ja yrityksen tulos pysyy realistisena.

Vaikka poistot ovat pakollisia kirjanpidossa, niiden mitoitukseen liittyy harkintaa. Oikein toteutettu poistopolitiikka tukee sekä liiketoiminnan uskottavuutta että verosuunnittelua. Virheelliset poistot voivat vääristää tulosta, heikentää vakavaraisuutta tai johtaa verotuksellisiin ongelmiin.

Poistojen perusperiaate

Pysyviin vastaaviin (verotuksessa käyttöomaisuus) luettavat hyödykkeet tuottavat tuloa useamman vuoden ajan. Siksi myös hankintamenot tulee jaksottaa usealle tilikaudelle. Aineellisten hyödykkeiden, kuten koneiden ja rakennusten, kohdalla tämä on pakollista. Aineettomien hyödykkeiden, esimerkiksi kehittämismenojen, osalta kirjanpitolaki sallii vaihtoehtoisesti kuluksi kirjaamisen kerralla.

Verotuksessa poistojen määrä perustuu elinkeinoverolakiin (EVL). Esimerkiksi:

• koneet ja kalusto: enintään 25 % menojäännöksestä vuodessa
• myymälärakennukset: enintään 7 % menojäännöksestä vuodessa

Nämä ovat niin sanottuja enimmäispoistoja, joita pienet kirjanpitovelvolliset voivat usein käyttää yksinkertaistamisen vuoksi myös kirjanpidossa.

Täydet EVL-poistot - järkevää vai ei?

Moni pienyritys käyttää EVL:n mukaisia maksimipoistoja, koska se helpottaa kirjanpidon ja verotuksen yhteensovittamista. Verotuksessa ei hyväksytä suurempia poistoja kuin mitä kirjanpitoon on kirjattu, joten täysi EVL-poisto on turvallinen valinta teknisesti.

Täysimääräiset poistot voivat kuitenkin syödä tulosta liian rajusti. Seurauksena voi olla tappiollisia tilikausia, oman pääoman heikkenemistä tai tappioiden vanhenemista verotuksessa. Tästä syystä poistoja ei kannata tehdä automaattisesti maksimitasolla, jos yrityksen taloudellinen tilanne tai tuleva verosuunnittelu sitä ei tue.

Poistoeron käyttö on joustavampi ratkaisu

Yksi tapa yhdistää verotehokkuus ja kirjanpidon realismi on poistoeron käyttäminen. Tällöin kirjanpitoon merkitään suunnitelman mukainen, todellisiin tulonodotuksiin perustuva poisto. Poistoeron lisäyksenä voidaan vähentää erotus suunnitelmapoiston ja EVL:n enimmäispoiston välillä.

Poistoero näkyy taseessa tilinpäätössiirroissa. Myöhemmin sitä voidaan purkaa tulosta parantamaan esimerkiksi tilanteessa, jossa yrityksen kannattavuus heikkenee ja halutaan vahvistaa tilikauden tulosta.

Poistosuunnitelman merkitys

Poistojen pohjana tulee olla tulonodotuksiin ja hyödykkeen taloudelliseen pitoaikaan perustuva suunnitelma. Tavallisimmat poistomenetelmät ovat:

• Tasapoisto – sama määrä joka vuosi, kun tulot jakautuvat tasaisesti.
• Menojäännöspoisto – etupainotteinen poisto, jos suurin osa tuloista syntyy käyttöönottovuosina.
• Takapainotteinen poisto – perusteltu poistotapa vain silloin, jos tuloja kertyy enemmän myöhemmin (esim. hotellit, vuokrakohteet). Takapainotteisuus vaatii dokumentoitua perustetta, kuten realistista tulonkertymäsuunnitelmaa. Ilman huolellista taustoitusta se voi rikkoa kirjanpidon varovaisuusperiaatetta.

Poistot ovat osa strategista suunnittelua

Poistot eivät ole pelkkä tekninen kirjaus vaan osa strategista talouden suunnittelua. Täysi EVL-poisto voi olla helppo, mutta ei välttämättä aina paras vaihtoehto. Yrityksen kannattaa mitoittaa poistot todellisiin tulonodotuksiin ja taloudellisiin tavoitteisiin, huomioiden myös oman pääoman vahvuus ja verotukselliset näkökulmat.

Hyvin suunnitellut poistot tukevat kannattavuutta, parantavat rahoittajien ja sidosryhmien luottamusta sekä optimoivat verotusta. Ota yhteyttä asiantuntijoihimme, niin suunnitellaan yhdessä poistot järkeviksi.